background image
114
TYÖVÄENTUTKIMUS 2008
kin sen kirjoittaja on toiminut
kaksitoista vuotta SDP:n puheen-
johtajana, kahdeksan vuotta Suo-
men pääministerinä ja neljä vuot-
ta eduskunnan puhemiehenä.
Toiseksi Lipposella järki pelaa ja
kynä pysyy kädessä. Hän on sivis-
tynyt ja älykäs mies, ja kuuluisi
varmasti kirjassa määriteltyjen
kriteerien nojalla itsekin intellek-
tuelleihin, ellei olisi jäävi sitä sa-
nomaan. Jokaiselle asioista kiin-
nostuneelle Lipposen kirja on
lukunautinto parhaasta päästä.
Lipposen sivistyksen määritte-
ly-yritys on hauska. Siinä hänellä
näkyy välillä häivähdys, ei pu-
naista, vaan savolaista, mutta
väärässä olijoiden, tai toista miel-
tä olevien ryöpytys on paikoin
aika ryppyotsaista. Eikö yksi sivis-
tyksen ja älykkyyden mitta ole
myös hyvä huumorintaju? Men-
neisyyden hallitsemiseen tarvi-
taan vakaata historiankäsitystä,
tai ainakin lujaa uskoa siihen, mi-
ten asiat ovat tapahtuneet. Mutta
tarvitaan myös väärässä olijoita,
kysyä, olisiko Raamatun histo-
riassa kenties toinenkin valittu
kansa.
Jatkosodan kriittinen käsittely
leimataan meillä helposti sotiem-
me veteraanien pilkkaamiseksi.
Lipposellakin on taipumusta is-
keä toista mieltä olevia tällä ve-
rukkeella. Erityisen ärtynyt hän
on parin vuoden takaisesta Arn-
stad-kohusta, jossa arvosteltiin
Suomen asettumista jatkosodas-
sa Hitlerin puolelle. Lipponen neu-
voo ruotsalaisia katsomaan ensin
peiliin, ennen kuin tulevat meitä
syyttelemään. Sillä malka ei kui-
tenkaan silmästämme lähde.
Meillä ei ole mitään syytä hä-
vetä menneisyyttämme, sanoo
Lipponen, ja olen samaa mieltä.
Sen tiedon perusteella, mikä so-
tiemme ajan päättäjillä oli, he te-
kivät täysin oikeita ratkaisuja, ku-
ten Mauno Koivisto on kiteyttä-
nyt. Joukkomme saivat kesällä
1944 Karjalan Kannaksella tor-
juntavoiton, joka turvasi itsenäi-
syytemme ja demokratiamme säi-
lymisen. Mutta kansallisen itse-
tuntomme pitää olla niin luja,
että kestämme ilman syytöstä
oman pesän likaamisesta myös
sota-ajan varjopuolten kiihkot-
toman käsittelyn. Yhtä lailla kuin
oppikirjojemme on kerrottava
Tali-Ihantalasta, niiden tulee ker-
toa myös suomalaisten miehittä-
män rajantakaisen Karjalan kes-
kitysleireistä tai neuvostoliitto-
laisten sotavankien joukkokuole-
masta epäinhimillisissä oloissa
talvella 1941­1942 ­ ja suureksi
osaksi sen takia, että valtiomme
johto uskoi tuolloin vuorenvar-
masti Saksan voittoon.
Seppo Hentilä
vieraileva professori
Humboldt Universität
Berliini
Eduskunnan
entinen puhemies
Paavo Lipponen
muotokuvansa
paljastustilaisuu-
dessa eduskun-
nassa 9.9.2008.
Muotokuvan on
maalannut
taiteilija Jaakko
Sievänen. Kuva:
Kari Hulkko.
Demari.
joita arvostelemalla omaa vakau-
musta lujitetaan. Intellektuellien
listaamisen sillä perusteella, kuka
on samaa mieltä ja oikeassa ja
siksi kuuluu älymystöön, Lippo-
nen lienee tarkoittanut syötiksi
"kaunamedialle", joka tuntuukin
listoista kovasti innostuneen.
Mutta vakavasti puhuen: Lip-
posen kirja on ehdottomasti mer-
kittävin suomalaispoliitikon his-
toriapoliittinen itseanalyysi. Kun-
nioitettavaa on, että hän perus-
telee historiapoliittiset tavoit-
teensa avoimesti. Menneisyyttä
pitää hallita paremmin, jotta kan-
sallinen identiteetti lujittuisi.
Lipposen pikakelaus Suomen
historian käännekohdista Ruot-
sin vallan ajoilta nykypäivään on
kaikin puolin pätevä. Suomen
historian esittäminen peräkkäis-
ten onnenpotkujen sarjaksi on
tietenkin vain kirjallinen teho-
keino. Toisinaan Suomen kohta-
loiden ennaltamääräytymisoppi
toteutuu kuitenkin niin sutjak-
kaasti, että tekee melkein mieli